Etro

Etro on italialainen luksustalo, jonka Gerolamo "Gimmo" Etro perusti Milanossa vuonna 1968. Yritys aloitti toimintansa tekstiilisuunnittelutoimistona [1][2]. Perustajien antiikkisten huivien kokoelmaan nojaten talo rakensi identiteettinsä painettujen kankaiden ympärille — tunnetuimpana niistä pisaramuotoinen paisley-kuvio, josta tuli brändin tavaramerkki. Myöhemmin Etro laajensi toimintaansa ready-to-wear-vaatteisiin, asusteisiin ja kodintuotteisiin. Vuonna 1989 yritys lisäsi valikoimaansa tuoksulinjan nimeltä Etro Profumi, joka on yrityksen kauneusliiketoiminnan kannalta keskeisin osa.

Yritys on edelleen toiminnassa. Vuonna 2021 pääomasijoitusyhtiö L Catterton hankki 60 prosentin osuuden, ja joulukuussa 2025 perustajaperhe myi jäljelle jääneen vähemmistöosuutensa, jolloin L Catterton jäi määräysvaltaiseksi omistajaksi [3].

Etro kuvaa alkuvaiheitaan ajanjaksona, jota se kutsuu "yhteiskunnallisen ja kulttuurisen vallankumouksen ajaksi", ja liittää nuoren talon boheemiuteen ja epäsovinnaisuuteen. Yrityksen mukaan sen "perusti vuonna 1968 intohimoisten keräilijöiden perhe", ja se asettaa keräilyn itsessään keskeiseksi luovalle näkemykselleen käsityötaidon ja huolellisesti kuratoidun tyylitajun rinnalla.

Lähtökohtana oli kangas. Yrityksen mukaan Etro sai alkunsa tekstiilien luojana, jonka innoittajina toimivat perustajien antiikkiset huivikokoelmat. Yrityksen johtajien vuonna 1981 tekemä matka Intiaan johti sisustustekstiilien linjaan, ja tuolla matkalla kohdattu paisley-kuvio liittyi vahvasti brändiin [3].

Etro siirtyi hajuvesituotantoon vuonna 1989 ja avasi ensimmäisen putiikkinsa Via Verrillä Milanossa samana vuonna [3]. Myös The Perfume Society ajoittaa kokoelman vuoteen 1989 ja huomauttaa, että se alkoi amberivetoisesta Ambrasta ja kasvoi "poikkeuksellisella käsityötaidolla ja omaperäisyydellä, usein kaukaisista maista ammentaen". Tuoksut rakennetaan usein yhden nuotin eli soliflore-sommitelmiksi, joita voi talon tekstiilien tapaan kerrostaa henkilökohtaisten yhdistelmien luomiseksi.

Tuoksut asemoidaan unisex- ja matkailuhenkisiksi. Etro esittelee hajuvetensä "perinteen, tutkimuksen ja innovaation yhdistelmänä", joka on sommiteltu puiden, yrttien, kukkien, myskin, amberin, santelipuun ja patsulin ympärille. Tunnetuimpiin julkaisuihin kuuluvat Shaal Nur, Messe de Minuit, Patchouly ja Heliotrope. Arvioidessaan Shaal Nuria vuonna 2005 hajuvesiblogi Now Smell This kutsui sitä "epätavallisen kevyeksi ja ilmavaksi (ja iloiseksi) suitsuketuoksuksi" ja "unisex-tuoksuksi luokitelluksi" [5]. Messe de Minuit, jonka Robertet'n hajuvesimestari Jacques Fiori esitteli noin vuonna 2000, ryhmitellään yhdessä Palais Jamais'n ja Shaal Nurin kanssa linjan ensimmäisen vuosikymmenen tummien, hartsi- ja puupohjaisten tuoksujen kolmikoksi.

Suurimman osan historiastaan Etro oli perheyritys, jossa Kean Etro vastasi miesten mallistoista ja Veronica Etro naisten. Tämä muuttui vuonna 2021, kun L Catterton hankki 60 prosentin osuuden kaupassa, joka arvotti yrityksen noin 500 miljoonaan euroon [3]. Seuraavana vuonna Etro nimitti Marco De Vincenzon nais-, mies- ja kotimallistojensa luovaksi johtajaksi — ensimmäisenä perustajaperheen ulkopuolisena suunnittelijana tässä tehtävässä [3].

Perheen osallisuus päättyi joulukuussa 2025. Perustajaperhe myi vähemmistöosuutensa 19. joulukuuta 2025 saattaen loppuun irtautumisensa yrityksestä, kun taas L Catterton säilytti määräysvallan omistusosuudella, joka laimeni noin 51 prosenttiin [3].

Vuonna 2018 entinen työntekijä Kim Weiner nosti New Yorkin osavaltion korkeimmassa oikeudessa kanteen, jossa väitettiin työpaikkasyrjintää rodun, sukupuolen ja iän perusteella [3].

Etro on toimiva globaali talo, jonka pääkonttori sijaitsee Milanossa. Sen tuoksulinja on edelleen tuotannossa ja myynnissä, ja brändi jatkaa L Cattertonin omistuksessa Marco De Vincenzon toimiessa luovana johtajana perustajaperheen lähdön jälkeen vuoden 2025 lopulla [3].