Lorenzo Villoresi

Lorenzo Villoresi on riippumaton italialainen parfyymitalo Firenzessä, jonka perusti samanniminen parfymööri. Talo toimii 1400-luvun palatsissa Via de' Bardilla Arno-joen rannalla, ja samoissa tiloissa sijaitsevat myymälä, aromipuutarha ja oma hajuvesimuseo. Yhtiö ajoittaa virallisen perustamisensa vuoteen 1990 [2], vaikka Villoresi oli aloittanut yksilöllisten tuoksujen säveltämisen hieman aiemmin kotonaan sijainneessa Atelier dei profumi -tilassa; Lampoon Magazine jäljittää toiminnan vuoteen 1989 [7].

Villoresi työskentelee suurten hajuvesikonsernien ulkopuolella itseoppineena, riippumattomana parfymöörinä [4], ja yhtiö kuvaa lähestymistapaansa eräänlaisena tuoksujen ”haute couturena”. Tuoksuja myydään oman myymälän ja verkkokaupan kautta sekä jälleenmyyjäverkoston välityksellä, joka yhtiön mukaan ulottuu 50:stä runsaaseen 60 maahan, pääosin Eurooppaan ja Lähi-itään [7].

Lorenzo Villoresi syntyi Firenzessä 5. huhtikuuta 1956 [4] firenzeläiseen sukuun, jolla on yhtiön kuvauksen mukaan vahvat kulttuuriset juuret. Hän suoritti yliopistotutkinnot antiikin filosofiassa ja raamatullisessa filologiassa, ja hänen tutkimuskohteitaan olivat muinaiset juutalaiset, egyptiläiset ja mesopotamialaiset kulttuurit. Vuodesta 1981 alkaen hän matkusti paljon Lähi-idässä – muun muassa Egyptissä ja Marokossa – ja kohtasi omien sanojensa mukaan siellä ensi kertaa esanssien, aromaattisten raaka-aineiden ja hajuvesien maailman sekä huomasi, miten eri tavalla tuoksuihin siellä suhtauduttiin kuin lännessä.

Opinnot ja matkat siirtyivät suoraan hänen työhönsä, ja hänet yhdistetään erityisesti itämaisiin sommitelmiin, joiden ytimessä ovat mausteet, ambra, suitsuke, hartsit, vanilja ja santelipuu [4]. Hän loi ensimmäiset yksilölliset tuoksut kotonaan Via de' Bardilla – työtä, jota hän on verrannut eräänlaiseen haute coutureen – ennen kuin perusti Maison Lorenzo Villoresin virallisesti vuonna 1990 sukunsa renessanssipalatsiin joen rannalle.

Talo julkaisi 1990- ja 2000-luvuilla joukon tuoksuja, jotka ovat yhä valikoiman ytimessä. Mysoren santelipuun ympärille rakennettu Sandalo tuli myyntiin vuonna 1995 [12]. Piper Nigrum, mustapippuriin perustuva sommitelma ja pitkäaikainen myyntimenestys, seurasi vuonna 1999, ja sen jälkeen tulivat Dilmun ja puuterinen kukkatuoksu Teint de Neige vuonna 2000 sekä Yerbamate vuonna 2001. Itämainen tuoksu Alamut ilmestyi vuonna 2006. Yhtiö on jatkanut uusien tuoksujen säveltämistä 2020-luvulle, ja Aura Maris esiteltiin vuonna 2026.

Villoresi on myös kirjoittanut aiheesta. Hän julkaisi teoksen Il Profumo: Cultura, storia e tecniche vuonna 1995 ja toimitti Il Mondo del Profumo -vihkosarjan 1990-luvun jälkipuoliskolla. Lisäksi hän on toiminut konsulttina Pitti Immaginen Fragranze-tapahtumassa, joka on käsityöläisparfyymitaloille omistettu näyttely.

Talo esittää parfyymityön henkilökohtaisena ja kulttuurisena pyrkimyksenä pikemminkin kuin massamarkkinoiden alana. Sen oma tunnuslause kuvaa hajuvettä ”rajattomaksi maailmankaikkeudeksi, matkaksi, joka herättää unelmia, tarinoita, värejä ja tunteita”, ja Villoresi on tiivistänyt oman roolinsa ”muistojen, näkyjen ja aistimusten” kääntämiseksi tuoksuksi – työksi, jota hän kutsuu haute couturen muodoksi. Yhtiö korostaa yksilöllisesti suunniteltuja tuoksuja ja omaa käsityönä tehtävää tuotantoa Firenzessä, jossa perustaja osallistuu edelleen henkilökohtaisesti jokaiseen sommitelmaan. Kuusikulmaista pulloa talo kuvaa hillityn, henkilökohtaisen ylellisyyden ilmentymäksi.

Yhtiön mukaan se käyttää korkealaatuisia luonnollisia raaka-aineita, joita hankitaan kansainvälisesti, ja ylläpitää raaka-aineille sertifioitua toimitusketjua. Kestävyys esitetään osana kokonaislaatua eikä erillisenä ohjelmana, eikä yksittäisiä ympäristösertifikaatteja tullut esiin. Tuotanto sijaitsee Firenzessä [2].

Henkilökohtaisten tuoksujen ohella talo valmistaa kotituoksujen mallistoa – huonetuoksuja, tuoksukynttilöitä, tuoksupusseja ja suitsukkeita – sekä asustelinjaa materiaaleista kuten carraran- ja travertiinimarmorista, eebenpuusta ja pinnoitetusta messingistä. Se kehittää tuoksuja myös luksushotelleille ja lomakohteille. Näitä linjoja yhdistävät toistuvat tunnusmerkit: santelipuu, mustapippuri, yerba mate, Välimeren kasvit ja Olea Europaea -malliston oliivivivahteet.

Vuonna 2019 talo avasi Museo Villoresin osoitteessa Via de' Bardi 12. Kyseessä on renessanssipalatsissa sijaitseva kolmikerroksinen, yli 1 000 neliömetrin museo. L'Officielin mukaan se vihittiin käyttöön 1. kesäkuuta 2019 [10]. Museon keskiössä on Osmorama, tuoksukirjasto, joka esittelee laajan valikoiman aromaattisia raaka-aineita. Sen rinnalla ovat Arnolle avautuva Garden of Aromas -terassi ja näyttelyt, jotka seuraavat aromikaupan reittejä noin 2 500 vuoden ajalta.

Vuonna 2006 Villoresi sai Pariisissa Prix François Coty -palkinnon, joka jaettiin 23. marraskuuta [9]. Toimituksellisissa lähteissä häntä kuvataan ensimmäiseksi italialaiseksi ja ensimmäiseksi riippumattomaksi parfymööriksi, joka on saanut tunnustuksen [8], ja sitä verrataan toisinaan alan Oscar-palkintoon. Tuomaristo totesi valinnan juhlistavan ”riippumattomia luojia, jotka pyrkivät säilyttämään menneisyyden suurten nenien perinteen” [9]. Myöhemmin hän sai Flair de Parfum -palkinnon Wienissä vuonna 2015, ja vuonna 2022 Cologni Foundation for the Métiers d'Art nimesi hänet taiteellisen parfyymityön Maestro d'Arte e Mestiereksi ja kirjasi hänet Libro d'Oro -kirjaansa Milanon Palazzo Littassa [5]. Myös Michelangelo Foundation on huomioinut hänen työnsä Homo Faber -ohjelmassaan.

Merkki on aktiivinen. Se toi markkinoille uuden tuoksun, Aura Mariksen, vuonna 2026 ja ylläpitää edelleen verkkokauppaansa, Firenzen myymälää ja Museo Villoresia, ja jakelu ulottuu 50:stä runsaaseen 60 maahan. Useiden perustajan lasten on kerrottu olevan mukana liiketoiminnassa, ja yksi heistä opiskelee parfyymityötä Grassessa.