Nasomatto

Nasomatto on italialaisen parfymöörin Alessandro Gualtierin perustama niche-tuoksutalo. Useimmat toimitukselliset lähteet ajoittavat sen perustamisen vuoteen 2007 Amsterdamiin [7], joskin yhden kuvauksen mukaan vuosi olisi 2008 [6]. Nimi tarkoittaa italiaksi "hullua nenää", ja talo tunnetaan siitä, että se kieltäytyy tietoisesti kertomasta tuoksujensa nuotteja — jokainen tuoksu jää käyttäjän oman tulkinnan varaan.

Brändi on edelleen toiminnassa. Sen virallinen verkkokauppa myy kansainvälisesti useilla kielillä, ja käynnissä on pakkausuudistus väärennösten torjumiseksi [1], samalla kun Gualtieri johtaa päälinjan rinnalla myös muita hankkeitaan.

Gualtieri syntyi Italiassa ja varttui erään toimituksellisen kuvauksen mukaan isoisänsä lihakaupan ympärillä. Varhaisen kosketuksen raakoihin ja aistivoimaisiin hajuihin hän on itse liittänyt epäsovinnaiseen työtapaansa [6]. Hän opiskeli parfyymialaa saksalaisessa oppilaitoksessa ja loi tuoksuja muotitaloille, kuten Versacelle, Fendille, Helmut Langille ja Dieselille, ennen oman brändinsä perustamista.

Gualtierin mukaan Nasomatto syntyi turhautumisesta suurten yhtiöiden parfyymintekoon: kun vakiintuneet talot torjuivat toistuvasti hänen radikaalimmat ideansa, hän päätti lähteä omille teilleen [7]. Tuloksena oli pieni ja riippumaton mallisto, joka rakentui ajatukselle tuoksusta henkilökohtaisena ilmaisuna eikä kaupallisena tuotteena.

Talo aloitti vuonna 2007 viiden tuoksun avaussarjalla: Hindu Grass, Duro, Narcotic Venus, Silver Musk ja Absinth. China White seurasi vuonna 2008, ja vuonna 2009 brändi julkaisi Black Afganon, tuoksun, jota kerrotaan kehitetyn noin kuuden vuoden ajan ja josta tuli talon tunnetuin luomus. Seuraavan vuosikymmenen julkaisut jakautuivat harvakseltaan, ja niihin kuuluivat muun muassa Nuda (2010), Pardon (2011), Blamage (2014) ja Nudiflorum (2018).

Salaperäisyys on keskeinen osa sitä, miten Nasomatto esittää itsensä. Talo ei kerro tuoksujen nuotteja ja tarjoaa vain arvoituksellisia kuvauksia. Se itse esittää tämän tekevän jokaisesta tuoksusta subjektiivisen kokemuksen käyttäjälleen. So Avant-Garde kuvaa brändin lähtökohtaa sanoilla "parfyymintekoa puhtaana taiteellisena ilmaisuna", joka on suunnattu niille, jotka etsivät tuoksuja, jotka "haastavat, provosoivat ja lopulta ylittävät tavanomaisen tuoksun". Nichebrand.comin mukaan talo pyrkii tekemään tuoksuja, jotka "herättävät syvimmät tunteet ja halut" [7].

Gualtierin työtapa nojaa vaistoon ja sattumaan. Hän on sanonut aloittavansa "jostakin toiminnasta, mutta tietyssä vaiheessa asiat kehittävät oman dynamiikkansa" [5], ja toimitukselliset kuvaukset kertovat hänen ammentavan alkukantaisista ja eläimellisistä lähteistä tavanomaisten kukka-aiheiden sijaan. Tuoksut valmistetaan pieninä käsityöerinä extrait de parfum -vahvuudella, ja ne on pakattu neliömäisiin lasipulloihin, joiden korkit tehdään yksitellen esimerkiksi puusta, korkista ja keramiikasta.

Black Afgano on talon tunnusmerkki, jota on toistuvasti kutsuttu niche-parfyymien ikoniksi ja kuvattu hasiksesta ammentavaksi ja tabuja kaihtamattomaksi. Malliston muita toistuvia nimikkeitä ovat Absinth, Duro, Silver Musk ja Narcotic V. Koko linjassa nuottien ilmoittamatta jättäminen ja raskas, tiivis tyyli esitetään määrittävinä piirteinä eikä puutteina.

Gualtieri johtaa kahta muuta hanketta, jotka esitellään brändin omilla sivuilla Nasomatton rinnalla: Orto Parisia, rinnakkaista tuoksuprojektia, ja The Nosea, jonka kuvataan kehittävän "hajuaistiin perustuvia taideprojekteja, jotka kuroivat umpeen hajuaistin ja muiden aistien välistä kuilua" [3]. Kolmikko esitetään toisiinsa kytkeytyvinä, hänen johtaminaan luovina hankkeina, joista Nasomatto on kaupallinen tuoksulinja.

Nasomatto on toiminnassa. Sen virallinen, Amsterdamiin sijoittuva verkkokauppa toimii koko nykyisellä mallistollaan ja useilla kielivaihtoehdoilla, ja brändi kertoo käynnissä olevasta väärennöksiä torjuvasta pakkausuudistuksesta sekä huomauttaa, että sekä vanhalla että uudella pumpulla toimitetut pullot ovat aitoja [4]. Yksi tieto on kiistanalainen: useimmat toimitukselliset lähteet kuvaavat yhtiön Alankomaihin sijoittuvaksi [7], kun taas ainakin yksi jälleenmyyjä merkitsee sen maaksi Italian [5] — eron asian selvittävät lähteet katsovat johtuvan italialaisesta perustajasta, italialaisesta brändinimestä ja Italiassa valmistetuista pakkauksista eikä yhtiön todellisesta kotipaikasta.