Ulric de Varens

Ulric de Varens on ranskalainen hajuvesitalo, jonka Ulric Viellard perusti Pariisissa vuonna 1981 [13]. Koko sen identiteetti rakentuu yhden ajatuksen varaan: ranskalaisen hajuvesiperinteen tuomiseen laajan yleisön ulottuville sen sijaan, että se olisi harvojen etuoikeus. Yritys kuvaa tavoitteekseen tehdä "parhaasta kaikkien saavutettavaa luomalla innovatiivisia tuotteita edulliseen hintaan" [1]. Tämä asemointi on vakiinnuttanut sen aseman päivittäistavara- ja drugstore-kanavan tuoksuvalikoimissa Ranskassa, Saksassa ja kymmenissä muissa maissa.

Talo on edelleen toiminnassa ja perheen johtama. Se lanseeraa yhä uusia tuotteita ja rekisteröi vuoden 2024 puolivälissä Pariisin pääkonttorinsa osoitteenmuutoksen Ranskan kaupparekisteriin [13] — yksi useista merkeistä jatkuvasta toiminnasta.

Brändi syntyi Pariisissa vuonna 1981, ja sen ilmoitettuna tarkoituksena oli "luoda ylellisiä tuotteita kohtuulliseen hintaan". Perustaja Ulric Viellard johtaa yhtiötä edelleen, ja Ranskan kaupparekisterissä se on nimellä Parfums Ulric de Varens SA [13].

Useimmat brändin omat ja sitä lähellä olevat lähteet ilmoittavat perustamisvuodeksi 1981, ja Ranskan kaupparekisteri kirjaa yhtiön perustamisen vuodelle 1981 [13]. Osa tuoksutietokantojen tiivistelmistä mainitsee sen sijaan vuoden 1983 [12]; brändin oma aineisto ja rekisteri viittaavat johdonmukaisesti vuoteen 1981, ja myöhempi vuosiluku vaikuttaa pikemminkin tietokantojen väliseltä vaihtelulta kuin dokumentoidulta vaihtoehdolta.

Yrityksen mukaan perustamisajatuksena oli "työskennellä parhaiden nenien kanssa ja kehittää omia naisten ja miesten tuoksuja kaikille saavutettavaan hintaan". Malli, johon se päätyi, pitää hinnat matalina ennen kaikkea rajoittamalla markkinointikuluja — brändi ilmaisee asian sanomalla vähentävänsä mainontaa, "koska muusa olet SINÄ", ja asettaa siis asiakkaat kampanjoiden sijaan inspiraationsa lähteeksi.

Ulric de Varens toimii massamarkkinoiden ranskalaisvalmisteisena tuoksutalona. Erään tuoksutietokannan tiivistelmä kuvaa sitä "suureksi kansainväliseksi yhtiöksi", joka lähti "kehittämään vähemmän monimutkaisia mutta hyviä arkituoksuja ja tarjoamaan niitä tarkoituksellisen edulliseen hintaan" [12], ja lisää, että "kohteena on laaja yleisö, ei varakkaiden suljettu piiri". Sama lähde toteaa brändin "erikoistuneen drugstore-kanavaan ja olevan nykyään tämän markkinan kiistaton johtaja monissa maissa, Saksa mukaan lukien" [12].

Yritys esittää työnsä jatkumona laajemmalle ranskalaiselle hajuvesiperinteelle. Se valmistaa tuotteensa kotimaassaan ja kertoo, että valmistamalla hajuvetensä Ranskassa se "auttaa säilyttämään maan tuoksujen maailman keskeisenä viitepisteenä". Ilmoitettu kohdeyleisö painottuu nuoriin, ja tuotteet tavoittavat kuluttajat pääasiassa arkisen vähittäiskaupan kautta eivätkä prestige-tiskeiltä.

Valikoiman ytimessä ovat tuoksut — hajuvedet, vartalosuihkeet, deodorantit ja lahjapakkaukset naisille, miehille ja unisex-käyttöön — järjestettynä useiksi sarjoiksi, kuten Varens Sweet, Varensia, Eau de Varens, UDV For Men ja Jacques Saint Prés. Nimettyihin tuotteisiin kuuluvat Eau de Varens, jota markkinoidaan raikkaana tuoksuna sekä naisille että miehille, ja eleganssin ympärille asemoitu Varensia.

Linjassa "mestariparfymöörin" väitteensä kanssa talo on tilannut tuoksuja alan vakiintuneilta neniltä. Maurice Roucel — tunnettu työstään Guerlainilla, Hermèsillä ja Guccilla — sävelsi vuonna 1997 julkaistun UDV No. 2:n [10]. Erään jälleenmyyjän toimituksellinen teksti luonnehtii mallistoa "edelläkävijäksi luomu- ja vegaanituoksujen kehityksessä" [11], mutta kuvaus ei saa tukea brändiltä itseltään ja liioittelee sen omaa asemaa.

Eläinkokeiden ja vegaanisten koostumusten osalta yhtiön ilmoittama kanta on varauksellisempi. Se markkinoi itseään "eläinkokeettomana" [1], joskaan mitään sertifioivaa tahoa ei nimetä. Sen oma blogi kertoo monien hajuvesien olevan vegaanisia, "ilman eläinperäisiä raaka-aineita", mutta huomauttaa samalla nimenomaisesti, etteivät "kaikki sen tuotteet ole täysin vegaanisia" [8] — erottelu, jonka brändi tekee itse ja joka on ristiriidassa jälleenmyyjien väitteiden kanssa täysin vegaanisesta mallistosta. Kolmannen osapuolen kestävyyssertifikaatteja ei ole ilmoitettu.

Ulric de Varensilla ei ole omaa Wikipedia-artikkelia, mikä sopii yhteen sen massamarkkina-asemoinnin kanssa prestige-asemoinnin sijaan. Näkyvin jälki kolmansissa lähteissä syntyy parfymöörien kautta, joiden kanssa se on työskennellyt: Maurice Roucelin julkaistuun luomusluetteloon kuuluu "Ulric de Varens No. 2 UDV 1997" [10], mikä asettaa talon hänen suurille tuoksubrändeille tekemänsä työn rinnalle.

Brändi on aktiivinen. Se kuvaa vuosikymmenten yhtäjaksoista toimintaa — sen oma aineisto merkitsee "45 vuotta intohimoa (vuodesta 1981)" [1] — ja se tuo edelleen markkinoille uusia tuotteita maakohtaisten verkkokauppojen kautta Ranskassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Viimeisin dokumentoitu yritystapahtuma on Pariisin pääkonttorin muutto heinäkuussa 2024, joka on kirjattu Ranskan kaupparekisteriin [13]. Jakelun kerrotaan kattavan yli 90 maata, ja vahvin läsnäolo on Ranskassa ja Saksassa.