Kenzo Fragrance

Kenzo Fragrance on ranskalaisen Kenzo-talon kauneushaara, joka toimii nimellä Kenzo Parfums ja kattaa sekä hajuvedet että ihonhoidon. Emotalon perusti Pariisissa vuonna 1970 japanilainen suunnittelija Kenzo Takada, joka oli muuttanut kaupunkiin vuonna 1964 ja avannut sinne naistenvaatteiden putiikin [2]. Hajuvedet tulivat mukaan vuonna 1988, ja vuodesta 1993 lähtien brändi on kuulunut luksustuotekonserni LVMH Moët Hennessy Louis Vuittonille [6].

Tämä artikkeli käsittelee kauneuslinjaa eikä muotimerkkiä: sen kategoriat ovat hajuvedet ja KenzoKi-ihonhoitosarja. Lähteet painottavat asioita eri tavoin — Kenzo Parfums esittelee itsensä hajuvesi- ja ihonhoitotalona [1], kun taas Wikipedian tietolaatikko luokittelee Kenzon muotiyhtiöksi, koska artikkeli käsittelee emotaloa [2]. Perustiedot — 1970, Takada, Pariisi ja LVMH:n omistus — ovat molemmissa samat.

Kenzo kasvoi Takadan pariisilaisesta putiikista, joka avattiin vuonna 1964, ja talo perustettiin vuonna 1970. Vaatemallisto laajeni seuraavien vuosien aikana ja kattoi vuoteen 1987 mennessä miesten, lasten ja kodin mallistot; hajuvedet seurasivat vuonna 1988. Takada johti taloa eläkkeelle jäämiseensä asti vuonna 1999 [6]; hän kuoli lokakuussa 2020.

LVMH osti Kenzon, Kenzo Parfums mukaan lukien, vuonna 1993, ja yhtiön ilmoittama kauppahinta oli noin 80 miljoonaa dollaria [2]. Kauppa asetti brändin muiden LVMH:n hajuvesi- ja kosmetiikkatalojen rinnalle; näitä ovat esimerkiksi Guerlain, Acqua di Parma, Givenchy ja Dior. Kenzo Parfums toimii edelleen aktiivisena LVMH:n parfyymi- ja kosmetiikkamaisonina.

Kenzo Parfums julkaisi ensimmäisen tuoksunsa, Kenzo for Womenin — jota markkinoitiin myös nimellä Kenzo Kenzo — vuonna 1988; tuoksu nimettiin myöhemmin uudelleen Ça Sent Beauksi, mikä tarkoittaa "tuoksuu hyvältä" [6]. Brändin tunnetuin julkaisu on Flower by Kenzo, joka tuli markkinoille vuonna 2000 ja jonka loi parfymööri Alberto Morillas. LVMH:n mukaan se rakennettiin unikon ympärille, "kukan, jolla ei ole tuoksua", kestävyyden ja katoavan kauneuden symbolina [4]. The Perfume Society kuvaa koostumusta tuoksuttoman kukan tulkinnaksi eikä sen jäljitelmäksi: siinä on bulgarialaisen ruusun, parmanorvokin ja valkoisen myskin vivahteita, ja lehti esittää tuoksusta tulleen "modernin, urbaanin naisellisuuden synonyymi" [3].

Ihonhoito tuli mukaan vuonna 2006 KenzoKin myötä, jonka Kenzo Parfumsin Pohjois-Amerikan yksikkö toi Yhdysvaltain markkinoille [5]. Sarja nojaa "Ki"-ajatukseen, ja se on jaettu neljään ryhmään — Bamboo Leaf, Ginger Flower, White Lotus ja Rice Steam — joista Rice Steam -sarja lanseerattiin vuonna 2006 [7]. Yhtiön mukaan sen tuotteet kehitetään yhdessä Gattefossén laboratorioiden kanssa.

Kukat ovat keskeisiä brändin omassa identiteetissä. Kenzo Parfums kertoo kukkien symboloivan sen arvoja — "luonnon rakkautta, avoimuutta, nuorekkuutta, iloa ja optimismia" — ja sanoo talon sitoutuneen suojelemaan ja istuttamaan niitä. Kestävyydestä yhtiö ilmoittaa tavoitteekseen vähentää fossiilipohjaista neitseellistä muovia 30 prosentilla vuoteen 2026 mennessä, kertoo ihonhoitotuotteidensa sisältäneen vähintään 90 prosenttia luonnollisia ainesosia vuodesta 2021 ja huomauttaa, että Union for Ethical BioTrade arvioi sen tunnusomaiset raaka-aineet, kuten ruusun, appelsiininkukan ja santelipuun [1].

Flower by Kenzo sai Fragrance Foundationilta vuonna 2002 palkinnon "Fragrance of the Year – Women's Luxury" [4]. The Perfume Society toteaa tuoksun "lumonneen käyttäjiään yli kahden vuosikymmenen ajan".

Kenzo on kuulunut LVMH:hon vuoden 1993 yritysoston jälkeen ja on edelleen toiminnassa; emotalon kerrottiin ylläpitävän 104 myymälää maailmanlaajuisesti vuonna 2025, ja Kenzo Parfums jatkaa konsernin sisällä aktiivisena parfyymi- ja kosmetiikkamaisonina [2].