Majda Bekkali

Majda Bekkali on riippumaton, Pariisissa toimiva niche-hajuvesitalo, jonka samanniminen parfymööri perusti vuonna 2009 [1]. Talo rakentuu yhden ajatuksen varaan, jota se kutsuu "tuoksuveistokseksi": tuoksu on suunniteltu taideteokseksi, jolla on muoto ja rakenne, ei kausituotteeksi. Perustaja syntyi Fesissä Marokossa, ja yritys esittelee itsensä johdonmukaisesti pariisilaisena talona [8] nojaten samalla avoimesti marokkolaisiin ja andalusialaisiin juuriinsa.

Yritys valmistaa tuoksuja pienissä erissä, käyttää korkeita pitoisuuksia ja nimettyjä parfymöörejä sekä asemoi itsensä trendivetoista massatuotantoa vastaan. Toiminta jatkuu, ja nykyiset mallistot myydään oman verkkokaupan ja niche-putiikkien verkoston kautta.

Majda Bekkali kasvoi Fesissä perheessä, jota hän kuvaa taiteen, tuoksujen ja suvun tarinoiden ympäröimäksi. Kahdeksantoistavuotiaana hän muutti Pariisiin opiskelemaan taidehistoriaa, ja luotuaan ensin tuoksuja suuremmille merkeille hän perusti oman talonsa vuonna 2009 [1]. Yrityksen mukaan taidehistorian tausta on keskeinen osa sen lähestymistapaa, ja se kuvaa itseään pikemminkin taiteelliseksi alustaksi kuin muotibrändiksi.

Perustajan tausta luo taloon toistuvan jännitteen alkuperän ja tukikohdan välille. Toimitukselliset ja jälleenmyyjien lähteet kuvaavat yritystä suoraan pariisilaiseksi hajuvesitaloksi — "hän perusti talonsa vuonna 2009" ja "työskentelee Pariisissa" — samalla kun perustajan syntymäpaikka ja luovat viitepisteet ovat marokkolaisia. Omassa kerronnassaan yritys ratkaisee tämän pitämällä Fesiä muistin lähteenä ja Pariisia tekemisen paikkana.

Keskeinen käsite on sculpture olfactive eli tuoksuveistos. Yrityksen mukaan tuoksu rakennetaan kuin veistos — "tilavuudella, statiikalla, pinnalla ja perspektiivillä" — jotta käyttäjä "haistaa muodon, ei vaikutelmaa" [7]. Pullot on suunniteltu toistamaan samaa ajatusta, ja ne esitellään esineinä, jotka paljastavat eri ominaisuuksia joka suunnasta.

Yritys sanoo suoraan pysyvänsä pienenä. Arvosivullaan se kertoo, ettei se seuraa trendejä eikä "julkaise kymmeniä hajuvesiä", ja että jokainen sommitelma kantaa tarkoitettua viestiä [3]. Tuoksut valmistetaan korkealla pitoisuudella, ilmoitettuna 20–30 prosenttia [3], mikä sijoittaa ne extrait-luokkaan. Atlaksensetri esiintyy jokaisessa hajuvedessä tunnuksenomaisena juonteena, jonka yritys yhdistää suoraan perustajan juuriin [3]. Talo listaa ohjaaviksi arvoikseen aitouden, huippulaadun ja taiteellisen herkkyyden ja kertoo luovansa yhtä lailla "tarkkasilmäisille tuntijoille kuin uteliaille tulokkaille".

Valikoima jakautuu pääosin kahteen sarjaan: Sculptures Olfactives ja Andalus, joista jälkimmäinen ammentaa andalusialaisesta arkkitehtuurista ja kulttuuriperinnöstä. Monet tuoksut julkaistaan pareina, Clair (vaalea) ja Obscur (tumma) — niitä ei kuvata sukupuolitettuina versioina vaan kahtena näkökulmana samaan tuoksuideaan, mikä tukee merkin unisex-linjaa.

Tunnetuimpia julkaisuja ovat Fusion Sacrée, J'ai fait un rêve, Tendre est la Nuit ja Mon Nom est Rouge sekä Andalus-sarjan Mudéjar. Talo tekee yhteistyötä nimettyjen parfymöörien kanssa nimettömien toimittajien sijaan; kumppaneihin ovat kuuluneet Bertrand Duchaufour, Cécile Zarokian, Dorothée Piot, Delphine Thierry, Richard Ibanez ja Camille Chemardin. Cécile Zarokianin komponoima Mon Nom est Rouge ottaa lähtökohtansa Orhan Pamukin vuoden 1998 romaanista, joka kertoo ottomaanien pienoismaalareista [6]. Varhaiset pullot saivat innoituksensa kuvanveistäjä Isabelle Jeandot'n töistä, ja ne valmistettiin rajoitettuna eränä Baccarat-kristallista [6].

Talo aloitti vuonna 2009 kahdella debyyttituoksulla, jotka muodostivat sukupuolitetun parin ja joiden takana olivat Dorothée Piot ja Marina Jung-Allegret [6]. Kasvu oli vähittäistä eikä nopeaa: vuoden 2013 alkuun mennessä tuoksuja myytiin noin 30 liikkeessä eri puolilla maailmaa, ja Yhdysvaltain-debyyttinsä talo teki NY Elements Showcase -tapahtumassa New Yorkissa 28.–29. tammikuuta 2013 [6].

Vuonna 2021 perustaja käynnisti Métissages-yhdistyksen, joka on maaseudun amazigh-naiskutojia Marokossa tukeva sosiaalinen hanke. Hanke keskittyy amazigh-mattojen kutomiseen, jota kuvataan suvussa periytyvänä naisten käsityönä, ja yritys kertoo mattojen myyntituottojen menevän kokonaisuudessaan suoraan kutojille reiluna ja kestävänä kauppana [4]. Yhdistys tukee myös kutojien lapsia koulutuksen ja terveydenhoidon kautta.

Niche-hajuvesijulkaisu ÇaFleureBon nimesi Majda Bekkali Parfumsin vuoden 2012 parhaaksi löydökseen [6]. Sama julkaisu arvioi tuoksut Fusion Sacrée ja Mon Nom est Rouge sekä uutisoi merkin Yhdysvaltain-debyytistä. Talosta on tehty juttu myös Fragranticassa, joka dokumentoi sen julkaisuja osana niche-parfymerian kenttää.

Talo on edelleen toiminnassa. Se myy Sculptures Olfactives- ja Andalus-mallistojaan omassa verkkokaupassaan ja julkaisee yhä uusia tuoksuja; viimeaikaisista lisäyksistä esimerkiksi Andalus-sarjan Mudéjar on saanut huomiota hajuvesilehdistössä. Jakelu kulkee sekä suoran verkkomyynnin että valittujen niche-putiikkien kautta, joihin kuuluu harvinaisiin hajuvesiin erikoistunut pariisilainen Jovoy Paris. Ranskan ulkopuolinen mediahuomio ja vuoden 2013 esiintyminen Yhdysvalloissa kertovat kotimarkkinaa laajemmasta ulottuvuudesta, vaikka toiminta on tietoisesti pientä ja käsityöläismäistä.