Casamorati

Casamorati on italialainen hajuvesitalo, jonka juuret ulottuvat 1800-luvun Bolognaan ja joka toimii nykyään niche-parfyymitalo Xerjoffin alalinjana. Alkuperäisen parfyymitalon perusti Claudio Casamorati, joka rekisteröi brändiä yhä määrittävän kaksois-C-tavaramerkin 17. huhtikuuta 1888 [1]. Menestyttyään 1900-luvun alkuun asti talo suljettiin taloudellisten vaikeuksien vuoksi noin vuosisadan puolivälissä. Se katosi markkinoilta noin kuudeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes Xerjoff hankki oikeudet ja herätti brändin henkiin vuonna 2009 [3].

Nykyistä linjaa markkinoidaan aktiivisesti, ja uusia hajuvesiä on julkaistu vielä vuonna 2024. Se asemoi itsensä perinnön elvyttäjäksi, joka yhdistää Casamorati-nimen ja visuaalisen ilmeen nykyaikaiseen niche-parfymeriaan Xerjoff Group S.p.A:n omistuksessa.

Claudio Casamorati perusti C. Casamoratin hajuvesitehtaan — La Fabbrica di Profumi C. Casamorati — Bolognaan 1800-luvulla ja valmisti hajuvesiä sekä kylpysaippuoita Belle Époque -aikakaudella. Vuonna 1888 rekisteröidystä kaksois-C-logosta tuli talon oman kertoman mukaan ”eleganssin ja laadun synonyymi”, kun yritys sai kansainvälistä tunnustusta tuotteistaan.

Varhaiseen historiaan liittyy usein siteerattu kuninkaallinen episodi. Vuoden 1888 Bolognan Grande Esposizione Emilianassa Savoijin kuningatar Margherita — Italian ensimmäinen kuningatar — tutustui Casamoratin hajuvesiin ja lahjoitti perustajalle kultaisen neulan. Hänen kerrotaan sanoneen, ettei voinut aloittaa aamujaan ilman näitä tuotteita [1]. Anekdootti on yhä osa brändin markkinointia.

Talo menestyi 1900-luvun alkuun asti, mutta kohtasi taloudellisia vaikeuksia, jotka johtivat sen sulkemiseen noin 1900-luvun puolivälissä. Tämän jälkeen hajuvedet katosivat markkinoilta yli kuudeksi vuosikymmeneksi [1]. Vuonna 2009 Sergio Momo — torinolainen taidemaalari ja suunnittelija, joka oli perustanut Xerjoffin Dominique Salvon kanssa vuonna 2007 — hankki Casamoratin lepäävät oikeudet. Hän perusti brändin uudelleen Xerjoff-ryhmän alalinjaksi ja palautti alkuperäisen flakongin ja logon [3].

Xerjoffin alaisuudessa linja laajeni tasaisesti. Mefisto ilmestyi vuonna 2009 ja Lira, jota eräs toimituksellinen kuvaus luonnehti elvytyksen läpimurtoteokseksi, seurasi vuonna 2011 [3]. Viimeisimmät dokumentoidut julkaisut, Quattro Pizzi ja Levar del Sole, saapuivat vuonna 2024, ja niiden katsottiin merkitsevän parfymöörien sukupolvenvaihdosta [3].

Casamoratin omistaa Xerjoff Group S.p.A., italialainen hajuvesiyhtiö, joka herätti brändin henkiin. Xerjoff perustettiin vuonna 2007 Torinossa Sergio Momon ja Dominique Salvon toimesta [2]. Lähteet eroavat siinä, mihin kaupunkiin Casamorati liitetään: talon oma kertoma ja jälleenmyyjien tekstit sijoittavat brändin identiteetin Bolognaan, alkuperäisen tehtaan paikkaan [5], kun taas emoyhtiön pääkonttori on Torinossa [2]. Nämä eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan kuvaavat eri tasoja: historiallinen koti ja brändi-identiteetti ovat Bolognassa, kun taas nykyinen toiminta tapahtuu Xerjoffin kautta Torinossa.

Talon toimittaman tekstin mukaan linja ”elvyttää tämän loistokkaan, 1700- ja 1800-luvun välillä Italiassa perustetun hajuvesitalon historian tarkoituksenaan vaalia glamouristen jugendkauden historiallista ja taiteellista perintöä” [5]. Momo on kuvaillut projektia pyrkimykseksi ”tuoda Casamorati takaisin” ja ”vaalia tätä osaa Italian glamouristista perinnöstä” [4]. Elvytys pitää joitakin tuoksuja lähellä niiden vuosisadan vanhoja reseptejä ja yhdistää toisia nykyaikaisiin parfymeriatekniikoihin. Se ammentaa visuaalisia vihjeitä Liberty-kauden eli italialaisen jugendin estetiikasta, säilyttäen kaksois-C-kartussin ja roomalaista pylvästä muistuttavan pullon siluetin.

Markkinoiden näkökulmasta Casamorati asettuu siihen, mitä eräs artikkeli kutsui ”helppopääsyiseksi oveksi Sergio Momon Xerjoff-universumiin”. Sen eau de parfum -pitoisuudet ja hinnat on asetettu Xerjoffin päälinjan alapuolelle. Toimituksellinen kirjoittelu luonnehtii tyyliä upeaksi, teatraaliseksi ja lämpimän mausteiseksi — tietoisesti italialaista maksimalismia vastakohtana ranskalaisen niche-parfymerian ankarammalle taipumukselle, mikä vetoaa kyseiseen tyyliin kiintyneisiin keräilijöihin.

Kaikki linjan hajuvedet tarjotaan eau de parfum -muodossa. Tunnetumpien sävellysten joukossa ovat Lira (2011), makea ja hedelmäinen sekoitus, joka rakentuu veriappelsiinin, bergamotin ja vaniljan ympärille; Mefisto (2009), maskuliininen cologne; sekä 1888, perinnöllinen julistus, joka on punottu neilikasta, sahramista, ruususta, ambrasta ja santelipuusta. Muita julkaisuja ovat La Tosca, Puccinin vuoden 1900 oopperan mukaan nimetty chypre-kukkainen tuoksu, ja Dolce Amalfi, välimerellinen mausteinen orientaali. Nimeäminen viittaa usein oopperakulttuuriin Bolognan oopperaperinnön mukaisesti.

Casamorati on aktiivinen. Xerjoffin alalinjana sitä on markkinoitu jatkuvasti vuoden 2009 elvytyksestä lähtien, ja sillä on dokumentoituja julkaisuja vielä vuonna 2024. Tuotteita jaellaan kansainvälisesti niche-hajuvesien jälleenmyyjien kautta [3]. Tämä nykyinen ilmentymä on erillinen alkuperäisestä talosta, joka toimi vuodesta 1888 1900-luvun puolivälin sulkemiseensa asti ja oli lakkautettuna noin kuusikymmentä vuotta ennen kuin Xerjoff palautti sen.