Nina Ricci

Nina Ricci on ranskalainen muoti- ja hajuvesitalo, joka perustettiin Pariisissa vuonna 1932 [7]. Kauneuden alalla talo tunnetaan parhaiten hajuvesistään: se rakensi maineensa valkoisten kukkien tuoksusarjalle, jota johti L'Air du Temps. Talo toimii yhä couture- ja hajuvesitalona, jolla on nykyinen luova johtaja. Vuodesta 1998 talo on ollut espanjalaisen kauneus- ja muotikonsernin Puigin omistuksessa [7]; se toimii edelleen itsenäisenä talona, ja uusia tuoksujulkaisuja sekä toimituksellista toimintaa on kirjattu vuoteen 2025 asti.

Brändi esittelee itsensä "rohkean ja optimistisen naisellisuuden" ilmentymänä ja kehystää työnsä toistuvien symbolien – kyyhkysten, omenoiden ja kukkien – kautta, ei pelkkien tuotelupausten varassa.

Kuvaukset perustamisesta ovat vuodesta yhtä mieltä mutta painottavat eri asioita. Nina Riccin oma talohistoria esittää vuoden 1932 Pariisin-debyytin hankkeena, jonka Robert Ricci loi lahjaksi äidilleen, couturière Maria "Nina" Riccille [2]. Wikipedia nimeää perustajiksi sekä äidin että pojan: Maria suunnitteli puvut ja Robert johti liiketoimintaa [7]. Versiot täydentävät toisiaan: couturière luovassa keskiössä ja poika yhtiön johdossa.

Hajuvesipuoli, josta tuli kauneuden näkökulmasta talon määrittävä osa, syntyi myöhemmin. Robert Ricci perusti talon oman hajuvesiosaston vuonna 1941, ja ensimmäinen tuoksu, Coeur Joie, julkaistiin vuonna 1946 [7].

Talon ratkaiseva hetki koitti vuonna 1948 tuoksulla L'Air du Temps, jonka sommitteli parfymööri Francis Fabron [8]. Se rakentui neilikan ja valkoisten kukkien, kuten gardenian ja jasmiinin, varaan pehmeän myskin päällä, ja siitä tuli brändin suosituin tuoksu ja yksi aikakautensa kaupallisesti menestyneimmistä hajuvesistä. Tuoksuihin erikoistunut julkaisu Now Smell This luki sen myöhemmin yhdessä Shalimarin, Chanel No. 5:n, Arpègen ja Joyn kanssa "maailman viiden suurimman hajuveden" joukkoon ja totesi, että huippuaikoinaan "tätä tuoksua myytiin jossain päin maailmaa yksi pullo sekunnissa" [10]. Tuoksu päätyi myös populaarikulttuuriin vuoden 1991 elokuvassa Uhrilampaat, jossa hahmo Hannibal Lecter tunnistaa sen.

L'Air du Temps liitetään tiiviisti kyyhkyskoristeiseen pulloonsa, jonka valmisti lasitehdas Lalique, joskin lähteet eroavat siinä, kuka Lalique. Hajuvettä käsittelevä Wikipedia-artikkeli lukee alkuperäisen vuoden 1948 pullon René Laliquen ansioksi [8], kun taas talon oma Wikipedia-sivu esittää suunnittelijaksi Marc Laliquen [7]; pullo suunniteltiin uudelleen useita kertoja debyytin jälkeen, mikä voi selittää eron.

Seuraavien vuosikymmenten aikana talossa vaihtui joukko luovia johtajia, muun muassa Gérard Pipart, Olivier Theyskens ja Peter Copping. Syyskuussa 2022 Puig nimitti luovaksi johtajaksi brittisuunnittelija Harris Reedin [9].

Nina Ricci on ollut Puigin omistuksessa vuodesta 1998 [7]. Espanjalaiskonsernin laajempaan portfolioon kuuluvat muiden kauneus- ja muotitalojen ohella Carolina Herrera, Rabanne, Jean Paul Gaultier, Penhaligon's ja L'Artisan Parfumeur.

Yhtiön mukaan Nina Ricci on edustanut "rohkeaa ja optimistista naisellisuutta perustamisestaan lähtien" ja kannustaa naisia "kukoistamaan luovan ilmaisun kautta". Talo kuvaa näkemystään lauseella "Nina Ricci luo taiteellista liikettä vapaudessa" ja korostaa "yksinkertaisuutta ja puhtautta luovuuden runsauden rinnalla" sekä "jatkuvaa nykyaikaista käsityötaitoa". Tarinankerronta nojaa vertauskuviin ja toistuviin aiheisiin – kolmeen sulottareen, kyyhkysiin, omenoihin ja kukkiin – joita ei brändin mukaan ole koskaan valittu sattumalta.

Talo asemoi itsensä luksusluokkaan. Harris Reedin johdolla sen ready-to-wear-mallisto on saanut huomiota poikkeuksellisen laajasta kokovalikoimastaan, jota Wikipedia kuvaa "merkittävästi laajemmaksi" kuin luksusmuotibrändeillä on tapana.

Hajuvedet ovat talon kauneustoiminnan ydin. Valkoiset kukat toistuvat läpi valikoiman: neilikka tuoksussa L'Air du Temps, appelsiininkukka tuoksussa Nina le Parfum ja magnolia tuoksussa Vénus de Nina Ricci, jota brändi kuvaa "suureksi kukkaiseksi chypre-tuoksuksi". Vénusta varten yhtiö kertoo kehittäneensä yksinoikeudellisen magnolian uuttomenetelmän, jonka tarkoitus on "eristää kukan arvokkaimmat vivahteet". Tuoreempiin julkaisuihin kuuluu Nina Rouge Crush, kirsikkavetoinen tuoksu.

Kestävyydestä talo kertoo noudattavansa "kestävää ja eettistä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät aitous ja vastuullinen innovaatio". Se ilmoittaa, ettei sen hajuvesissä ole eläinperäisiä ainesosia eikä se testaa tuotteita tai ainesosia eläimillä, ja että sama linja pätee kaikilla markkinoilla. Brändi mainitsee myös upcycling-hankkeen, jossa kaupan hylkäämiä sitruunoita otetaan talteen ja jalostetaan hajuvesiesanssiksi, sekä täytettävät Vénus de Nina Ricci -pullot, jotka sen mukaan vähentävät materiaalien käyttöä perinteisiin pulloihin verrattuna jopa 54 % lasin, 80 % metallin, 65 % muovin ja 80 % paperin osalta. Valmistuksen kerrotaan tapahtuvan Grassessa Ranskassa. Brändi ei ilmoita kolmannen osapuolen sertifikaatteja, kuten Leaping Bunnya tai Ecocertia.

L'Air du Tempsin aseman lisäksi talo on saanut viime aikoina lehdistöhuomiota luovasta johdostaan. W Magazine kuvasi Harris Reedin vuoden 2022 nimitystä mahdolliseksi uudeksi nousuksi ja arveli, että se "voisi palauttaa Nina Riccin nimen muotitoimittajien ja stylistien huulille tavalla, jollaista ei ole nähty sitten Olivier Theyskensin ylistetyn kaksivuotiskauden ... joka päättyi vuonna 2009" [9]. Omassa toimituksellisessa sisällössään brändi kertoi Demi Mooren pukeutuneen Harris Reedin suunnittelemaan Nina Ricci -asuun 97. Oscar-ehdokkaiden illallisella helmikuussa 2025.

Vuoden 2013 muotinäytöksessä Nina Riccin luomukset joutuivat rinnat paljaina esiintyneiden Femen-mielenosoittajien kohteeksi, ja he tarttuivat malli Hollie-May Sakeriin [7].

Nina Ricci on yritysoston kohteena ollut brändi, joka on kuulunut Puigille vuodesta 1998 [7], mutta se on toiminnallisesti aktiivinen eikä lepotilassa. Sen nykyinen luova johtaja on Harris Reed, joka allekirjoitti talon syksy–talvi 2026 -malliston, ja talo julkaisee edelleen tuoksuja ja toimituksellista sisältöä; toimintaa on kirjattu vuoteen 2025 asti.